Üö. Nänkä Var'ka, kolmetoistavuodine tüttöne, lekuttav kätüttä i čüt-čüt vain kuvluv kuin röhäjäv:

Obrazoilla ieššä palav zelenäne lampattane. Ülči komnatašta ugla uglašta nuoralla riputah ripakot i šuvret muššat štanit. Lampadkazešta lageh venüttiäčöv šuvri zelenäne täpnä, a ripakot i štanit luajitah pität kuvahazet kivgualla, kätküöh i Var'kah... Konža lampatka rubiev lipettämäh, täpnäkuvahazet elavvutah i ruvetah eisteliečömäh, kuin tuvlešta. Dušno. Tulov rokalla i haizuv jallačči nahkalla.

Kivguašša čirettäv čirka. Revnahizešša komnatašša, oven taguana, koravtellah izändä i podmasterja Afon'a... Žualostlivo kriičkuv kätüt, iče Var'ka röhähtelöv - i kaikki tämä ühtevdüv üöhizeh bajutandašoitandah, kummast'a niin on mieleh kuvnnella, konža laškiečet postelilla. Nüt tämä šoitanda šiännüttäv i tuov ei veššelie mielilöidä, žentän što hiän n'ukkevttav, a muata ei voi: kuin vain Var'ka varieleijumala uinuov, nin izändä pergav hänen.

Lampadkane lipettäv. Zelenäne täpnä i kuvahazet ruvetah eisteliečömäh, männäh puolihteih avattuloih Var'kan šilmih i hänen puolihteih uinonnuošša piäššä ei šelgeiksi mielilöiksi. Hiän nägöv muštie pilvilöidä, kumbazet hüpelläh toine toizella jällesti i ravissah kuin lapši. No ka tuvleldi tuvli, kavottih pilvet, i Var'ka nägöv: šosadorogua müöt', katettuo notkiella revulla, ajetah telegöillä, aššutah jällekkäh rahvaš kotomkoinke šelläššä; eisteliečetäh edeh i tagah päin müttünäzet-ollov kuvahazet; molemmilla randua tumanašta läbi nävütäh muat. Kerdah rahvaš kotomkinke i kuvahazinke langetah reduh. - "Mikši tämä?" - küžüv Var'ka. - "Muata, muata" - šanotah hänellä vaštah. I hüö uinotah lujah, muatah magiešti, a telegrafan paččahissa issutah bronit i harakat, ravissah kuin lapši i staraijah heidä noššattua.

Lattiella kiändeliečöv hänen kuollun tuattoh Jefim Stepanov. Var'a ei niä händä, no kuvlov, kuin hiän val'aiččiečov lattiella i ohkav kivušta. Tuatollah, kuin hiän šanov, "kizavdu türä". Kibu on žen muone, što ei šua šanuo ni ühtä šanua i vain vedäv iččeheže vozduhua i huvliloilla bul'buttav:

- Bu-bu-bu... - šanov vaštah Jehimä. Palaga luottuačov kivguah i zavodiv eččie ploškast'a rikkispičkoinke. Proidiv iänettä minuvtta. Dohtari häbälöitäldiän virittäv oman spičkan.

- Mie ni midä en voi luadie... Šivla pidäv bol'niččah ajua, šielä šivla aperaciin luajitah. Seičas-že i aja... Nepremenno aja! Jo on müöhähkö, bol'ničašša kaikin jo muatah, no tämä ni midä, mie šivla zapiskazen annan. Kuvlet?

Izändä kibuz'ašti vedelöv händä korvista, a hiän vatkuttav piällä, lekuttav kätüttä i röhäjäv omua virtä. Zelenäne täpnä i kuvahazet štaniloista i ripakkoloista lekutah, lipetetäh hänellä i väliän tuaš zavladeijah hänen mozguloilla. Tuaš hiän nägöv: Doroga katettu notkiella revulla. Rahvaš kotomkoinke šelläššä i kuvahazet venüttiäčettih i lujah muatah. Heih kaččuon Var'kalla ülen äijäldi tahottav muata; hiän venüttiäčiis hüvällä mieliin, no Palaga-muamo kopittav hänellä revnašša kiirähtiän - tormoššiv händä. Molen hüö kiirähetäh linnah, palkuoačomah ruavolla.

- Miilostinua hristaradi! - pakkuov muamo vaštaniekoilda, - luadikkua božeskoi miilosti, miiloslivoit rahvaš!

A Var'ka kočahtav i, kačahtuan ümbäri, kekšiv missä on azie: ev ni dorogua, ni Palagua, ni vaštaniekkoida, a šeizov keššellä komnattua vain üksi emändä, kumbane tuli šüöttämäh omua lašta. Kuni ložie i hardeikaš emändä alevttav omua lašta, Va'ka šeizov, kaččov häneh i vuottav, konža hiän loppov. A ikkunoin taguana jo sindäv, kuvahazet i zelenäne täpnä lualla nägöväldi kavotah. Väliän huomneš.

Var'ka ottav lapšen, panov hänen kätküöh i tuaš rubiev lekuttamah. Zelenäne täpnä i kuvahazet vähäziin ünnäh kavotah, i jo ev kellä männä hänen piäh i muvttua hänen mielilöidä. A muata tahottav iellizelläh, ülen äijäldi tahottav! Var'ka panov piän kätküön rannalla i lekkuv kaikella tielalla, štobi odolie uni, no šilmät vs'otaki ummissutah, i piä luadiečov jügiembi.

Var'ka pežov pordahie, uberiv komnattua, šiidä lämmittäv toizen kivguan i hüppiäv lavkkah. Ruaduo on äijä, ev ni ühtä jovdavua minuvttua.

No ni mi ev žen jügehüne, kuin šeizuo kuhn'astolan ieššä i kuorittua juablokkua. Piädä painav alah, juablokka vilizöv šilmissä, veičči kirbuol'ov kiäštä, a revnašša kävelöv ložie šiändünnün emändä, kuorittuloinke käzinke i luvettelov žen rieskohuoh, što korvissa zvoniv: ülen jügie šivla on prisluživaija murginoiješša, stiraija, ommella... On minuvtat, konža tahottav, ei kaččuon ni mih, langeta lattialla i muata.

Päivä proidiv. Kaččuon, kuin pimenöv ikkunoissa, Var'ka liččuav iččieldä ka kuin puvkši männüzie viskoida, muhajav, iče ei tiijä midä on mieleh. Ildapimie armaštelov hänen ummistujoida šilmie, i toivottav hänellä lujua tervehüttäjiä unda. Illalla izändöih tullah gost'at.

No ka, jälličekši gost'at uijittih, tulet šammutah, izännät laškiečetah muata.

A lapši znai ravizov, a iče ünnäh jo vaibu ravušta. Var'ka tuaš nägöv redukašta šosseinoida dorogua, rahvašta kotomkoinke, Palagua, tuattuo Jehimiä. Hiän kaikki maltav, kaikkie tunnuštav, no unikaš hiän ei voi maltua šidä vägie, kumbane šidov hänen käzie i jalgoida, liččuav händä i häküttäv eliä. Hiän kaččeliečov, eččiv tädä vägie, štobi piäššä häneštä, no ei lövvä. Jälličešti, vaibun, hiän keriäv kaiken viän, kaččov üläh lipettäjäh zelenäzeh täpnäh i kuvndelov ravuo, lövdäv oman vihazniekan, kumbane häküttäv eliä.

Valehušpredstavlenja ottav Var'kalda viän. Hiän novžov taburetkalda i levieldi muhissen, lipahuttamatta šilmillä, kävelöv komnattua müöt'. Hänelläh on mieleh i kučuttav händä täštä mieleštä, što hiän seičas piäžöv lapšešta, kumbane šido hänen jallat i kiät... Tappua lapši, a šiidä muata, muata, muata...

Nagruan, kačahellen i grozien šormiloilla zelenäzellä täpnällä, Var'ka viiriv kätküön luoh i painuv lapšeh... Duavihuoh hänen, hiän väliän laškiečov lattiella, nagrav ihaššunnašta, što hänellä voit muata, i minuvtan jälgeh lujah maguav kuin kuolie...